Ja ensimmäiseinä hidas valssi, olkaa hyvä!

Kolme päivää sitten sain tekstarin: "Voisitko harkita tanssikisojen juontamista?" Olin jo luvannut, siis itse aktiivisesti tarjonnut apuani aluekilpailujen järjestämiseen, ja nyt tämä yllättävä pyyntö. Mietin hetken, mutta vain hetken. Luvattu mikä luvattu. "Joo, onnistuu, mutta saatan tarvita pikakoulutuksen."

Hyppäsin pöydän taakse kesken iltapäiväkilpailujen. Eihän tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Juontajakollega oli jo aamusta asti pitänyt tunnelmaa yllä ja meininki oli kiihkeimmillään. Ja todella. Pöytä täynnä lippulappusia, oikealta satelee printtejä, takana kuhistaan ja puhelimet pärisevät. Kenkätarkastukseen (shoe inspection?) pitäisi komentaa ulkomaalaisia. Ai, Juniori, lapsi, yksi kaksi, avoin alaluokka, missä lista, ja montako paria on lattialla. Kenen vuoro, missä? "Seuraavaksi tulinen tango." Kuka täällä oikein hoitaa asioita. Tee sinäkin jotain. Aikataulun muutos, pari sataseitsemänkymmentä öö kaksi juryn juttusille. Erä kaksi. Missä on se lista. Kuka kopioi? Missä ollaan menossa? Mikä meininki? Quickstep?

Pikkuhiljaa aloin päästä rytmiin. Paperit rupesivat järjestymään. Kaaos sai ymmärrettäviä muotoja. Lopulta olin valmis astumaan ääneen. Lausuin juhlallisesti kollegalle, että nyt hän voisi poistua takavasemmalle ja häipyä menoihinsa, homma hoituu. Olin valmis.

Loppukisan juonnot hoitelin ihan yksin. Ei siinä mitään. Jotain pikku juttuja jäi vaivaamaan. Sitä en kyllä ymmärrä, että miten minulta jäi huomaamatta, että eräänkin lapsinuorisokaksibeeceen voittajien palkinnot jäivät jakamatta, kun kiirehdin jo seuraavaan luokkaan. Muutama vierasperäinen nimi taisi tulla vedettyä melko suurpiirteisesti, ja taisinpa kerran komentaa "senioritanssijoita" line-uppiin. Rollaattorit vaan sievästi riviin odottamaan. Ja ehkä pari muuta pikku bugia, mutta enimmäkseen taisi mennä ihan hyvin. Ainakin omasta mielestäni. Ja eikä kukaan tullut ainakaan kasvotusten haukkumaan. Kukaan ei kuollut, ei edes loukkaantunut, (ellei nyt joku senioriyksiluokan tanssija tai naapurimaan voitokas edustaja, jonka nimen väärin lausuin). Siis taidankin olla synnynnäinen juontaja, parkettien sulohuuli, äänijänteiden kuningas.. Nojoo. Suoriuduin. Aikataulustakaan ei oltu myöhässä kuin vartti, lopussa tuskin sitäkään.

Niin että, kun Volta päättää järjestää 20-vuotiaan historiansa ensimmäiset alueelliset, kansalliset, tai kansainväliset kisat, niin juontajaksi lupautuva voi pyytää minulta konsultaatiota, jos juontokiireiltäni ehdin.