Tänä syksynä tanssin harrastaminen on ollut minulla varsin vähäistä. Tunneille pääsee vain kerran viikossa, omalle treenille löytyy vain harvoin sopiva aika, eikä bailatinoissa sun muissa heiluminen vähennä parin kanssa tanssimisen kaipuuta.
Treeniaikojen haikailu on saanut minussa aikaan uuden rutiinin. Iltavirkkuna uni ei aina tule helposti, vaan nukahtamista ennen saattaa miettiä kaikenlaista. Yleensä tuntikausien valvominen aiheuttaa kuitenkin vain stressiä, kun käy mielessään läpi tekemättömiä asioita ja päätyy lopulta laskemaan paniikissa, montako uniminuuttia ehtii aamuun mennessä kertyä. Jokin aika sitten päätin kokeilla uutta taktiikkaa: aloin miettiä unettomina öinä tanssikoreografioita.
Kun en saa unta, suljen silmäni ja muistelen, mitenkäs se rumban koreografia menikään tai miten niistä valssin kuvioista voisi yhdistellä uuden koreografian. Uni ei tule vielä, mutta muistaminen on vaikeampaa kuin normaalisti, koska aivot eivät jaksaisi tällaista jumppaa väsyneinä. En luovuta. Tanssin vielä mielessäni talvisen majan salissa kvikkarin kaksi viimeisintä koreografiapätkää suoraan peräkkäin, näin: slow, quick, quick, slow, lukko, slow, slow, quick, quick, slow, quick, quick, krooh...
Aamulla mieli on kevyt. Olen nukahtanut ilman stressiä ja saanut yllättävän monta tuntia unta. Ja tanssikuvioitakin on jo vähän treenattu ensi tuntia varten.
