Kävin tänään teatterissa, jossa ihastelin muutaman metrin päästä, kuinka näyttelijä muuntautui yhden sisään-ulos-hengityksen aikana roolista toiseen. Vaatteet, äänimaailma ja valot olivat samat, mutta ihminen muuttui toiseksi.
Jotain tällaista pitäisi saada itseenkin. Ennen ensimmäistä tanssiaskelta muuttuisi tanssijaksi.
Hengittäisi sisään ja jättäisi jäykän, kylmissään olevan ja väsyneen hahmonsa. Hengittäisi ulos ja olisi itsevarmempi, kehonsa hallitseva ja määrätietoinen. Samoissa vaatteissa, samalla unimäärällä, samalla keskittymiskyvyllä. Siinäpä vasta treenin paikka.
...ja heti iski uteliaisuus: mitä olit katsomassa?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTestailen tässä näköjään samalla kommentti-toimintoa. Poistin jo kertaalleen julkaisemani vastauksen, hah.
VastaaPoistaQ-teatterin Täydellinen päivä. Voin suositella!
Tottapa hoastat. :) Se olisi varsinkin metkaa, kun pystyisi aina jättämään sen sisäisen tuomarinsa heiluttelemaan nuijaansa treenisalin ulkopuolelle.
VastaaPoistaTotta turiset, Eeroseni, tottapa totta. Kai sitä jotenkin oudosti kuvittelee pääsevänsä oman "surkeutensa" yläpuolelle, kun sisäinen tuomari tuomitsee: ei rasteja, ei elämässä ei tanssissa. Surkeuksien surkeus. Tuplasurkeus. Jättäisi itsensä rauhaan. Antais olla. Antais tanssia.
VastaaPoistaNiin totta. Rentoutuneena nauttii enemmän, tanssii paremmin, elää paremmin, kun ei tee itselleen paineita. 20 vuotta on tullut tehtyä omatekoisesti paineita, ennenkuin ymmärsi että kaikki etenee pala palalta, askel kerrallaan, oman itsensä tahdissa. Itsensä, ei muiden.
VastaaPoista